Uuden elämän virallinen ensimmäinen päivä
Kuura napsautti unisena kahvinkeittimen päälle ja keräsi jääkaapista aamupalatarvikkeet. Aamu oli alkanut, kuten tavallista, kukonlaulun aikaan. Vaaleat hiukset olivat hieman pörrössä nukkumisen jäljiltä ja sinisten silmien alla melkein samansävyiset pussit. Uni oli tullut vasta aamuyöstä, sillä vaikka kaikki muu olisi tänä aamuna normaalia, iltapäivällä niin ei olisi. Kuura yritti olla ajattelematta liikaa, mutta olihan se pirun jännittävää, kun tallille saapuisi vihdoin hänen rakkaat hevosensa. Ison ponnistuksen kaikki oli vaatinut eikä arki oikein ollut vieläkään päässyt alkamaan. Nyt vihdoin kuitenkin oltiin siinä pisteessä.
Siitä oli melkein kahdeksan vuotta, kun Kuura oli päässyt tutustumaan suomenhevosruuna Tarantellaan. Hän oli viettänyt silloin parin kuukauden opiskelujakson ratsastuksen opetuksesta Tukholman maaseudulla sijaitsevalla opetustallilla. Lähempääkin Suomesta olisi varmasti löytynyt mahdollisuuksia kouluttautumiseen. Suomesta kouluttautumiseen vastaavaa tarjousta ei kuitenkaan ollut löytynyt, eikä hän ollut halunnut tyytyä vähempään. Ruotsista oli löytynyt useampikin kriteereihin sopiva, mutta ei yhtä hyvää kuin Tukholmalaiselta tallilta. Joten se oli ollut paras vaihtoehto.
Kuura muisti kuinka varma-askelinen Tarantella oli tullut tervehtimään, kun sen lajitoveria Ponnea oltiin tultu hakemaan tunnille. Tarantella oli tökkäissyt hevosenhoitaja Ninaa taskun tienoille toiveenaan saada selkeästi jotain herkkupalan tynkää. Kun sitä ei ollut liiennyt, oli ruuna kiinnittänyt huomionsa uuteen tulokkaaseen, Kuuraan.
Kuura oli hetken jäänyt keskustelemaan Tarantellan kanssa. Hän oli ensin tarjonnut hevoselle kättään haisteltavaksi ja lopulta hieman rapsuttanutkin. Oli ruuna saanut osakseen varmasti muutaman lepertelevän sanasenkin samalla, kun Nina oli kertonut tuolloin hyvin lyhyen kuvauksen Tarantellasta. Ei Kuura enää muistanut mitä kaikkea hänelle oli kerrottu. Ruunassa oli kaikesta huolimatta ollut jotain hyvin lumoavaa ensi hetkistä asti ja lopulta hän oli tehnyt siitä myös tarjouksen. Hänen yllätyksekseen se hyväksyttiin lähes mukisematta, kisatallin kriteereihin Tarantella ei oikein ollut sopinut.
Kuura nappasi voileipäpussin ja teki muutaman voileivän. Hän huomasi jälleen kaipaavansa perinteisiä Ruispaloja asetellessaan kurkkuja. Norjassa oli kyllä ruisleipää, mutta yleisimpiä ja edullisimpia vaihtoehtoja olivat erilaiset vaaleat ja täysjyväleivät. Valmiit leivät hän asetteli lautaselle ja kävi sitten kaatamassa kahvin suuren kuppiinsa. Nyt hän käpertyisi hetkeksi vilttiin pehmustein varustettuun ikkunasyvennykseen, ottaisi kirjan ja katselisi vuorten takaa nousevan auringon värjäämää maisemaa.
Tämähän oli vain aamu muiden joukossa, hän yritti uskotella itselleen.
Vastaa